KANSANEDUSTAJAKOLUMNI Minna Sirnö: Aikuisten kesken Julkaistu Väestöliiton Väestöviesti-lehdessä 1/2006 Painiskelen parhaillaan eduskunnassa seksin oston kriminalisoinnin ja hedelmöityshoidon parissa, ja olen törmännyt aivan käsittämättömään ilmiöön. Nimittäin siihen, miten vaikea aikuisten (poliittisesti aktiivisten) ihmisten on puhua punastelematta, hihittelemättä tai kiihkoilematta ihmisten seksuaalisuudesta tai lisääntymisestä. Kieltämättä tämä ikiteini-ilmiö oli osasyynä siihen, että nautin täysin rinnoin Väestöliiton alulle polkaisemasta Baltian ja Suomen kansanedustajille, kehitysyhteistyöstä vastaaville virkamiehille sekä kolmannen sektorin edustajille järjestetystä kehitystä ja globaaleja seksuaaliterveyskysymyksiä käsittelevästä seminaarista Riikassa tammikuun lopulla. Oli kerta kaikkiaan virkistävää keskustella aikuismaisesti ihmisyyteen keskeisesti liittyvistä kysymyksistä. Näin parlamentaarikkona sain tuliaisikseni koko joukon uutta tietoa ja kollegakontakteja yhdeksään Euroopan maahan, asiantuntijaverkostokontakteista puhumattakaan. Sain mukaani myös ministereillemme toimitettavaksi seminaariin osallistuneiden Suomen ja Baltian maiden kansanedustajien allekirjoittaman Riikan julkilausuman yhteisistä tavoitteistamme seksuaali- ja lisääntymisterveysasioissa YK:n vuosituhatjulistuksen hengessä. Mutta parasta antia oli herätä huomaamaan, miten monessa asiassa ”uusi” ja ”vanha” Eurooppa eroavat toisistaan. EU:n uudet jäsenmaat ovat vasta liittymisen myötä vaihtuneet kehitysyhteistyön avunsaajista sen antajiksi. Siksi on ymmärrettävää, ettei kehitysavun antaminen tai sen sisältö ole vielä avautunut kaikille. Saatikka seksuaaliterveyteen ja -oikeuksiin panostamisen tärkeys. Mutta tahtoa isoihinkin harppauksiin on selvästi uusissa jäsenmaissa olemassa. Toisaalta EU:n uusien jäsenmaiden myötä näyttää, siltä että paavi ja vanhoillisuus ovat saamassa kasvavaa jalansijaa EU:n poliittisilla areenoilla, olipa kyse seksuaalioikeuksista, abortista, ehkäisystä tai aidsista. Ehkäpä siksi ajoittain tuntuikin siltä, että uusien ja vanhojen jäsenmaiden edustajat puhuivat toistensa ohitse ja eri aikakausien kielellä. Yllätyksenä ei sen sijaan tullut yhteiskuntien isot erot erityisesti suhteessa kolmannen sektorin toimijoihin. Suomessahan alkaa olla jo itsestään selvää, että Väestöliiton kaltaisten kolmannen sektorin toimijoiden asiantuntemukseen luotetaan. Ja meillä myös käytetään kansalaisjärjestöjen asiantuntemusta hyväksi päätöksenteon valmistelussa. Sen sijaan syystä tai toisesta uusissa jäsenvaltioissa järjestöjen välinen verkostoituminen on vasta oraalla, ja yhteys poliittiseen päätöksentekoon olematon. Riikan seminaari oli kaikin tavoin hyvä keskustelunavaus. Se vahvisti sekä eurooppalaista verkottumista että kansallista, omissa maissa tapahtuvaa vuoropuhelua poliitikkojen, viranomaisten ja järjestöjen välillä. Yhteisenä haasteenamme onkin jatkaa asiallista, aikuisten kesken tapahtuvaa keskustelua seksuaali- ja lisääntymisterveydestä Suomessa, Euroopassa ja maailmassa myös tulevaisuudessa. Hyvää alkua kun ei raaskisi heittää hukkaan.